Kymmenen lukijan kunniaksi(?) halusin tehä mielipidepostauksen koulukiusaamisesta ja "normaalista" kiusaamisesta (voiko kiusaaminen olla normaalia? :o). Toivottavasti joku on mun kanssa samaa mieltä seuraavasta tekstistä, ja hei, kommentoikaa tonne alas mitä mieltä ootte tälläsistä postauksista ja etenkin, mitä mieltä ootte kiusaamisesta. Kiitos. Huomatkaa, että tämä on minun mielipiteeni kiusaamisesta.
Ensinnäkin, mitä kiusaaminen on? Joidenkin mielestä kiusaaminen on sitä, että haukutaan toista ihmistä (läski, huora, ruma, lesbo jne.) ja joidenkin mielestä kiusaaminen on esimerkiksi toisten mukana nauramista, eli niinkutsuttua piilokiusaamista. Kyllä, nuo molemmat ovat kiusaamista, sekä haukkuminen että ns. "piilokiusaaminen". Kiusaaja koittaa aina kiusaamalla hakea huomiota kun ei sitä muuten saa. Harva ihminen on oikeasti niin rohkea, että uskaltaa mennä väliin, vaikka monet uhittelevatkin että "kyllä minä menen väliin heti kun näen kiusaamista". Niimpä. Sanoista tekoihin..
Kiusaaminen ei ole koskaan hyvästä. Kaikki ovat varmasti joutuneet joskus kiusaamisen uhriksi, vaikka eivät sitä itse tiedosta. Jotakuta kiusataan hiusten väristä, jotakin toista musiikkimausta ja kolmatta pukeutumistyylistä. Vaikka ihminen olisi kuinka erilainen (pinkit hiukset, lävistyksiä, pukeutuu "epämuodikkaasti", kuuntelee raskasta musiikkia) se EI oikeuta kiusaamiseen, ei todellakaan. Olkoon ihminen kuinka erilainen tahansa, hänen pitää saada elää vapaana, ilman kiusaamista. Siinäpä se, että kiusaajat eivät tunne sitä ketä kiusaavat! Kiusaajat näkevät vain ulkokuoren, sen, miltä ihminen näyttää ulkoa. Miten hän pukeutuu, millainen on hänen hiustyylinsä. Kiusaajat eivät osaa katsoa ihmisen sisimpään, joka todellisuudessa on herkkä ja haavoittuvainen myös kiusaajalla.
No, kumpi on pahempi, haukkuminen vai piilokiusaaminen? Itse sanoisin, että piilokiusaaminen. Mulle ainakin on aivan sama, tuleeko joku sanomaan mulle "olet läski, sulla on rumat hiukset, häivy mun silmistä". Minä olen minä, samoin kuin sinä olet sinä. Et ole ketään muu, eikä sun tartte olla ketään muu, sun ei tartte esittää, koska sä oot sä. Sä oot täydellinen omana itsenäs, ja se on aivan sama mitä kiusaajat susta ajattelee, koska ne ei tiedä sun elämästä paskan vertaa. Kiusaajilla on juuri se tarve, tarve esittää jotain mitä ne oikeasti ei ole. Tarve esittää kovista vaikka oikeesti on yhtä herkkä kuin kuka tahansa ihminen. Ja se, että nauraa toisten mukana, on vielä alhaisempaa kuin se että tulee sanoon päin naamaa. Ja kaikista alhaisinta on nettikiusaaminen. Mä en ainakaan ota itteeni, jos joku tulee nimettömänä tai nimimerkin taakse piiloutuneena sanomaan että hei, toi sun blogis on karsee, poista se. Niiiin? Jos mun blogi on karsee, tartteeko sitä lukea? Samoin kun jos joku tulee sanomaan sulle että hei, olet ruma, tapa ittes. Tartteeko sun totella? EI.
Kiusatut ei tuu ehkä koskaan toipumaan kiusaajan aiheuttamista henkisistä haavoista, oikeesti, ei ehkä koskaan. Ne kiusaajat ei vaan tajua sitä, että kiusatuilla voi olla muitakin murheita kuin just se kiusaaminen. Kiusatun vanhemmat voi olla kuolleet tai sairaalassa, joku muu läheinen ihminen tai eläin kuollut jne, mutta ei ne kiusaajat sitä tiedä. Ja voi, jos yritätkin kertoa kiusaajilles että sun vanhemmat on vaikka kriittisessä tilassa sairaalassa, mitä ne kiusaajat vastaa? "Ei liikuta meitä." <--- Toi todistais sen että kiusaajat ei välitä. Mutta entä jos kiusaaja kiusaa sen takia, että sen omat vanhemmat on loukkaantuneet ja kiusaajalla on pakollinen tarve näyttää surunsa kiusaamalla. Voi olla, mutta vaikka suris jotain lähimmäistään (jos on esim. kuollut) niin ei se jumalauta oikeuta kiusaamiseen. Ja se kiusaaminen ei lopu, ennen kuin siihen puututaan!
Tuliko vähän kliseetä tekstiä? No, toivottavasti tää nyt kelpas o:
Ja jos tästä tekstistä ei mun pointtini tullu selväks niin: kiusaaminen on perseestä ja tosi syvältä sieltä. Kiitos.
Jassu