Jooo lupasin tän postauksen eiliselle mutta en jaksanut tehä niin tässäpä tää nyt on .. päivän myöhässä XD Eli siis minulla on koira, neljävuotias suomenpystykrovauros Vili. Se on syntynyt 26.6.2009. Vili on väritykseltään normaalin suomenpystykorvan värinen, kuten yllä näkyy. Vili on minua johonkin polveen asti korkea, eli n. 50 senttimetriä, eikä se tuosta enää kasva. No okei, ei toi koira oo mun ikioma vaan meidän perheen, mutta mulla on paha tapa sanoa sitä koiraa mun omaks. :D
Viliä ei ole ikinä käytetty mihinkään metsästykseen vaikka se onkin rodulle ominaista. Se on lähinnä seurakoira ja lenkkikaveri meille. Se on kuitenkin mitä erinomaisin vahti, ja kyllä saadaan sitten kuulla jos tuttu tai tuntematon auto ajaa pihaan. Vili myös aina häätää harakat pois, koska olemme pauhanneet sitä niin paljon, koska harakat syövät koiran ruuat.. On se poika jotain oppinut! :D Emme myöskään pidä Viliä koskaan sisällä johtuen se turkin paksuudesta, sen tulisi vain hiki ja läähättäisi koko ajan. Toki talvella kovimmilla pakkasilla tuomme sen sisälle "lämpenemään" ja viemme parin tunnin päästä jälleen pihalle Toinen syy, ettemme pidä sitä sisällä, on sisäsiisteys. Vili ei edes tiedä mitä se sana tarkoittaa: se pissaa juuri siihen paikkaan johon se tykkää eikä sitä estä mikään.
Vili myöskin inhoaa vettä. Viime kesänä yritimme viedä sitä uimaan mutta poikaparka meni kauhusta sekaisin. Sitten keksimme, että jos hyppään ensin veteen, hyppääkö koira perässä? Niinhän siinä sitten kävi että minä itse hyppäsin laiturilta veteen ja Vili seurasi perässä. Arvatkaa vaan oliko sillo työtä saada se kuivaksi, sillä kun on kesälläkin paksu turkki. Nytkin kesä on jo puolivälissä ja tuo se vain ajaa karvaansa edelleen pois ... ja kohta tulee jo talvi ja saa alkaa kyhätä itselleen paksumpaa turkkia juuri kun on saanut karvansa kesäkuntoon. Ei ole koiran elämä helppoa :3
Vili on luonteeltaan hyvin kiltti, ainakin niille jotka se tuntee. Tuntemattomille se usein ärhentelee, murisee ja näyttää hampaita, mutta koskaan se ei ole ketään purrut (paitsi mua :D). Jos joku kiusaa sitä, niin sillon se saattaa käydä kiinni, mutta ei muuten. Vili tykkää haukkua. Aina, kun se näkee esimerkiksi oravan hyppimässä puussa, se haukkuu sitä. Tai jos joku toinen ihminen taluttaa jotain toista koiraa, silloinkin se haukkuu. Usein meille onkin tultu sanomaan, että käskekää koiranne olla hiljaa, mut mikäs koira se sellanen on, joka ei koskaan saa haukkua?
Pari kuvaa viel tähän :)
Jassu